Grindcore Finland

A Welcome Breeze of Stinking Air
 
PääsivuPääsivu  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Kirjoitelmia

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
hyppymiina



Viestien lukumäärä : 1974
Join date : 05.01.2009
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

ViestiAihe: Kirjoitelmia   Ke Elo 19, 2009 6:16 pm

Kirjoitteletteko ihmiset joskus jotain tarinantynkää? Tai onko lyriikkasi aivan vitun lyyrisiä? Mitäh?

Et juttelaan aiheesta rabbit
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Los Mehmet



Viestien lukumäärä : 1929
Join date : 09.03.2009
Ikä : 24
Paikkakunta : Wörld

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ke Elo 19, 2009 6:33 pm

meil on meiän goregrind bändil aika lyyristä. voin kirjottaa tähän vaik yhet sanat:

Gore-Tex Killer

öö

1. säkeistö

ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö
ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö

öö

2. säkeistö:

ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö
ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö

ööö

ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö

öö

siin ois Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
konkelo



Viestien lukumäärä : 3473
Join date : 26.02.2009
Ikä : 26
Paikkakunta : Äänekoski

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ke Elo 19, 2009 7:31 pm

Koppis kirjoitti:
meil on meiän goregrind bändil aika lyyristä. voin kirjottaa tähän vaik yhet sanat:

Gore-Tex Killer

öö

1. säkeistö

ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö
ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö

öö

2. säkeistö:

ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö
ö ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö

ööö

ö ö ö ö ö öö ö ö ö ö öö

öö

siin ois Wink
Hahahahahaha joo meidän sanotukset on taidetta. Ens levyyn muuten laitetaan "sanat" näkyviin (toisinsanoen ÖÖt näkyviin)!!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.psykoanalyysi.co.nr
Äpärä



Viestien lukumäärä : 6042
Join date : 18.11.2008
Paikkakunta : Her/His/Its'vanta

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ke Elo 19, 2009 9:13 pm

meikäläinen kirjottaa millon mitäki paskaa, grindilyriikat pysyy yleensä mahd. paljon asiassa, ellei kyseessä ole joku bleed on me henkinen ratkasu (no ei sekään vielä kauhean diippiä lyriikkaa ole) joskus jotain esseitä tuhopolttajista ja elämänsä pilaajista, kun on oikeanlainen flow..
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/cuttofuckingfit
hyppymiina



Viestien lukumäärä : 1974
Join date : 05.01.2009
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   To Elo 20, 2009 8:22 am

Tässä improvisoitu goregrind-biisilö:

Suustani pursusi verta/
ja nenästäni valui/
JOTAIN VITUN RUSKEAA/
Lääkärissä selvisi:/
olen lääketieteellinen ihme/

CH:
Oksennan verta,
ja paskannan suun kautta.
Oksennan verta,
ja paskannan suun kauttaargh!

::.

Olkaa hyvät.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Jepe666



Viestien lukumäärä : 3288
Join date : 24.07.2009

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   To Loka 15, 2009 10:18 pm

mä tiedän että me herätään
mä tiedän että tää on vaan unta
tunteet nousee ku syksyisin sieni
viha häipyy suulle kaunis hymy pieni

ne sanoo sulle että häivy jo vittuu
sanoo ett laita pääs narust riippuu
mut sullei oo edes jalkoi joilla liikkuu
sun omatuntos pikkuhiljaa toivost luopuu

nuokkuu juopuneena sanojes päällä horjuu
nuojuu pitkin päätä ja unelmasi torjuu
mut sä et aio lähtee täältä mihinkään
sä et lähe unestas yhtään minnekään

tää on vaan utopia kyllä se tiedetään
tää on vaan unta kyllä me se tiedetään
ei oo valuuttaa ei tarpeita ei ahneita
ei oo paskapäitä vuodattamas meidän verta

meidän unelma on se jossa me ei eletä
unelmis ei koskaan voi mitenkään edetä
ku se on saavutettu kaikki on niin hyvin
ihminen tekee kaikkensa voidakseen hyvin

ku kaikki on itel niin muillaki on kaikki
se on yksinkertasesti niin helppo nakki
mut se ei mee niin sä et vittu tajuu mitään
lähdet ku Kotiteollisuus helvetistä itään

herttaset unelmat unohdetut surut
oma pulla pöydäl ja siitä omat murut
tunget ne piiloon köyhimpies luota
oot vitun tunteeton pääkoppas turta

melu kuuluu sydämestä oot siihen valmis
loput juomas kaadat ja tilaat pimeen taksis
lähdet himaan aineis ja ilman huolii
kämpässäs ei pöytii eikä yhtään tuolii

ennen elit unelmis nyt elät täällä
vaik oot aineis niin silti olet täällä
sun täytyy vaan tajuta tää koko vitun paska
me ei eletä sun ihanissa unelmissa

rahas meni paskaan yhtiös joutu konkkaan
hyvää syntymäpäivää teidän konkkaronkkaan
pakkaa tavaras niin perustetaan yritys
tienataan vähän rahaa ja keksitään selitys

selitys sille miks ollaan vittu täällä
miks ollaan täällä eikä virkapuvut päällä
seteleitä kerätään ja kauppoja hierotaan
kullan ja maineen eessä ihmisiä silvotaan

ku ollaan rikkaita heitän sut vittuun
räkäsen sut ulos projekteistani vittuun
muutan pois täältä kahisevat mukana
veri valuu nenästäs ja olos on vitun tukala

huomaat ett ihmiset on ahneita sikoja
ei muita unelmii ku paljon riemua ja iloa
mut kukaan ei osaa koskaan olla iloissaan
koska kaikki yrittää tavotella unelmiaan

ihminen on kone ei eläin eikä kasvi
pakko saada virtaa pakko olla hyvä
muuten isäntä suuttuu heittää sut vittuun
kone putoo satulaltaan miinan päälle astuu

mut hei aamupala on jo valmiina
selän takana dystopia edessä utopia
avain paratiisiin on selkäs takana
mut et löydä avainta ei sul oo selkärankaa

esität reporankaa saisit tilaisuuden
mut ei oo tulevaisuutta oot vain sinä
ja tää tuskallinen hetki pieni armoton
on mieles harmiton ja uskos aukoton

mut onnes on avuton kuolet siihen paikkaan
hyvää kuolonpäivää sullekin vitun paska
eikä kellään tuu sua ikävä
vitun rahanahne unelmissas elijä

unelmat on silvottu tää paska on loppu
elämältäs on jo suunta loppu
sul ei oo elämää eikä me huomenna herätä
kuole tuskaas sano elämälles hyvää yötä
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Dave



Viestien lukumäärä : 4009
Join date : 12.02.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Kuopio

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Loka 19, 2009 1:58 pm

Joskus aikoinaan intissä tuli kirjoteltua aika paljonki kaiken näkösiä tarinoita joista osa on myöhemmin tehty ihan biiseihin sopiviks. Nykyään tulee enimmäkseen kirjoteltua vaan ns tarinankerronnallisia lyriikoita kaiken näkösistä Lowlifeistä, helppo aihe kun lukeutuu itekki näihin tyyppeihin Very Happy Eli elämänkertaa vois alkaa väsää
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://ultrabrewtality.bandcamp.com/
hyppymiina



Viestien lukumäärä : 1974
Join date : 05.01.2009
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Loka 19, 2009 6:41 pm

Joku sekopää tästäkin sanoi tykkäävänsä:

Seuraava teksti on osa sairaalamme lääkärien tekemiä muistiinpanoja Aake Reimanin (synt. 1923) puheista. Reiman on kirjattu sisälle sairaalamme vuoden 1951 talvella. Syynä olivat lähinnä skitsofreniaan viittaavat oireet, vuoroin aggressiivinen ja hysteerisen pelokas käytös, sekä tämän tekstin kaltaiset kertomukset, joita hän kertoi ääneen huoneessaan useiden tuntien ajan riippumatta siitä oliko paikalla muita ihmisiä tai ei. Haastattelun suoritti tohtori Juho Blom ja ylös sen kirjasi nauhoitusten pohjalta hoitaja Tiina Laukkanen. Haastattelu suoritettiin 7.1.1952. Tummennettu ja suluissa oleva teksti ovat Blommin huomautuksia potilaan käytöksestä. Teksti on muutettu myöhemmin Blommin toimesta hieman selkeämmäksi lukemisen helpottamiseksi.

Heikki Kaare
Paloniemen sairaalan psykiatrisen osaston johtaja
14.2.1956



”Joinakin päivinä helvetti täyttyy niin ääriään myöten, että paholaisen on pakko lähettää kuolleita rajan yli elävien maailmaan. Tähän maailmaan he siirtyvät demoneina, haamuina ja pahoina henkinä - riippuen itse kunkin teoista. Ilkeydessään paholainen lähettää maan päälle usein helvetin asukkaista juuri kaikkein pahimpia ja raaimpia. Näin ovatkin syntyneet ne voimakkaimmat pimeät voimat, joita täällä maan päällä on ikinä vaeltanut. Nyt kun sivistys on levinnyt läpi lähes koko maailman, ei näitä pahoja olentoja enää niin helposti löydy, mutta edellisen vuosisadan alussa niitä saattoi vielä tavata Itä-Euroopan syrjäisimmissä kolkissa. Kukaan ihminen ei luultavasti ole todistamassa sitä epätoivoa ja rappiota, joka valtasi ihmiset Unkarin nälänhädän aikana eräissä syrjäkylissä. Kukaan ei ole nähnyt sitä hullua vihaa ja surua joka ihmisen on aina heikkoina aikoina vallannut aina. Nykyään nuo pahat olennot ovat sulautuneet ympäristöömme paremmin. Onhan ihminen nykyään paljon kyynisempi ja pahuuteen tottuneempi kuin mitä ennen.

Kerron nyt kuinka kohtasin tällaisen olennon. Sen näkemisen vuoksi olen menettänyt vapauteni elää muiden ihmisten joukossa. Vaikka tätä tekstiä muistellessani olisi kaunis kesäpäivä, tuntuu pelko silti hyvin läheiseltä, mutta pimeyden laskeuduttua en voi saada unta ilman että herään pian kirkuen eläimen lailla pelosta sängyssäni. Ne näet tulevat minun luokseni yöllä ja tekevät mielelleni jotakin sellaista mitä ruumis ei kestäisi.

(Potilas nauttii melko vahvaa lääkitystä, koska hän reagoi useimmiten äsken kerrotulla tavalla ja yrittää usein vahingoittaa itseään hakkaamalla päätään seinään ilmeisesti niin kauan että menettäisi tajuntansa. Lääkityksen avulla tältä on onneksi vältytty)

Sinä talvena oli ollut hyvin leutoa. Lunta ei sinäkään päivänä ollut maassa kuin siellä täällä, joten päätin lähteä kävelemään kohti metsää joka seisoi mäkisessä maastossa rauhallisena ja tummanvihreänä, rauhallisena lehtona maailmassa, jossa moni paikka ei vaikuttanut niinkään turvalliselta.. Kävelin itselleni tutuinta reittiä läpi metsikön, kunnes saavuin kallioiselle alueelle vanhojen hirsitalojen raunioiden viereen. Rauniot makasivat siinä synkkinä ja sortuneina, vain kivimuuri ja talon perustukset olivat jäljellä. Uteliaisuuttani päätin tutkia rakennusta ja aloin raahaamaan mätäneviä ja hiilenmustia puuosia pois perusteiden päältä.

Käkkärämäntyjen ja sammalmättäiden keskellä kuulin äänen. Kuulin helvetillisen äänen, joka jäyti sisintäni. Lamaannuin ja tuijotin käsiäni pelosta sekaisin. Se ääni oli kuin suoraan rajan takaa tullut. Lähdin kävelemään kohti metsän reunaa, jäykästi ja uskaltamatta katsoa taakseni. Nykyihminen saa usein tällaisia kohtauksia ollessaan yksin keskellä metsää, mutta tuo ääni oli varmistanut sen, että minä todella olin pelosta lamaantunut. Ette voi kuvitellakaan sitä pelon aaltoa jonka kohtasin, kun kuulin kavioiden kopinaa takanani ja haistoin mädän löyhkän sieraimissani. Juoksin hullun lailla kohti metsän reunaa huohottaen ja lausuen käsittämättömiä sanoja ja lauseita joilla ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Vaikka olen aina ollut huonokuntoinen, niin nopeuteni oli melko suuri raivatessani tieni läpi sankan ja tumman kuusimetsän, joka erotti minut kotiovelleni johtavasta tiestä. Enkä minä raukka uskaltanut edes vilkaista taakseni. Tuo kavioiden kopse oli laukaissut minussa pelon, jonka syytä en itsekkään kyennyt myöhemmin ymmärtämään. Vasta silloin kun olin päässyt kotioveni taakse ja istunut lattialle, kykenin muodostamaan päässäni selkeitä ajatuksia. Ensimmäiseksi mieleeni iskeytyi ajatus: jospa tämä kuulemani kavioiden kopse olikin ollut vain harmiton ratsastaja metsässä? Eihän ollut mitenkään tavatonta, että joku yksinäinen ratsastaja saattoi kulkea pitkin metsäpolkua? Kumosin tuon ajatuksen nopeasti mahdottomana. Se ääni kalvoi edelleenkin sisintäni, sillä en voinut uskoa, että joku metsässä elävä eläin olisi sen voinut päästää ilmoille. Päästäkseni lähellekään sitä, olisi minun eteen tuotava tuhansittain helvetissä tuskaansa huutavia ihmisiä. Mutta jo toinen seikka todisti minulle, ettei kyseessä voinut olla mikään tuntemani eläin; se sieraimiini ajautunut löyhkä… Se löyhkä oli vain vaivoin jäänyt metsästä kantautuneen äänen varjoon. Ehkä joku Auswitchin joukkohaudoilla seissyt voisi jakaa kanssani saman tunteen.

Enää en lähtenyt edes metsän reunoillekaan, vaan välttelin kaikkea siihen liittyvää, jopa aiheesta puhumista. Kaupunkiin muuttaminen ei tullut kysymykseenkään johtuen huonosta taloudellisesta tilanteestani (Olin näet lähes kokonaan valtion pienten avustusten varassa jonka olin ansainnut sodassa saamallani vammalla) Enkä ollut varma, olisiko tuo olento jättänyt minua seuraamatta.
Pahinta oli, että tuo metsässä tapahtunut tilanne ei jäänyt viimeiseksi. Kuulin äänen, mutta vain silloin kun olin yksin. Useimmiten tätä tapahtui pimeän aikaan, mutta pari kertaa myös päivisin. En osaa valita kumpi oli pahempaa: pimeydestä kantautuva tuntematon ääni, vai uhkaavana kohoavat kalliot joista helvetillinen ulina saapui luokseni ja saatoin vain tuijottaa ja odottaa hetkeä jolloin näkisin äänen lähteen tulevan esiin. En enää kulkenut ulkona pimeän aikaan. Oven lukitsin aina ja rakensin omin käsin metallisen portin sulkemaan pihani ulkomaailman ulottumattomiin.

(Mainittu vamma lienee saatu talvisodassa)

Samoihin aikoihin aloin myös keskustella erään tuttavani kanssa, jonka kanssa jaoin kiinnostukseni erilaisia salatieteitä kohtaan. Tämä tuttuni oli isokokoinen ja oppinut mies, joka omasi useita erikoisia tapoja ja suuren kokemuksen johtuen matkoista joita hän oli tehnyt hyvinkin kauas opiskeluaikoinaan. Ja kun aikaa kului niin vähitellen hän huomasi pelkoni metsään liittyen. Pian kerroin hänelle totuuden peloistani.

Oli sateinen syysaamu, noin kaksi kuukautta sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran joutunut
tuon raastavan pelon valtaan. Minä ja ystäväni seisoimme käkkärämäntyjen täyttämällä kalliolla täysin varustautuneina metsästystä. Ystäväni kantoi takkinsa taskussa pistoolia, jolla hänen olisi tarkoitus suojautua tätä jahtaamamme petoa vastaan. Meistä kahdesta hänellä oli selvästi parempi taju okkultismista ja minä tyydyinkin vain kulkemaan mukana ja kantamaan tavaroitamme. Rämmimme ympäri metsiä näkemättä vilaustakaan etsimästämme olennosta, kunnes huomasimme pimeän tulevan ja päätimme leiriytyä kalliolohkareen alle. Se yö oli silkkaa pelkoa minulle ja ystävälleni. Hyytävän ulvonnan aiheuttama pelko esti nukkumisen ja pienikin rasahdus metsässä teki meidät hulluiksi pelosta. Lopulta äänet loppuivat ja nukahdimme molemmat tahtomattamme. Kun seuraavan kerran heräsimme huomasin kellon olevan neljä yöllä. Nuotio oli melkein sammunut ja ilma oli omituisen lämmin. Äkkiä haistoin sen otuksen hengityksen ja herätin vieressäni nukkuvan toverini. Nuotio veti viimeisiään ja pian pimeys ympäröi meidät molemmat. Pimeys, musta. Voima jota me kaikki pelkäämme. En voi kertoakkaan kuinka painajaismainen kokemus oli kuulla kavioiden kopina ympärillämme ilman että olisi ollut mitään mahdollisuutta suunnata iskuja meitä kiusaavia voimia kohtaan. Me emme voineet kuin tunnustella pelokkaina varusteitamme ja pysyä mahdollisimman hiljaisina.

Vihdoin sain taskulampun esiin ja suuntasin valoa ympäristööni. Valokeila kaarteli ympäriinsä, näin puita ja harmaata kalliota ja sitten se osui hahmoon… Hahmoon, joka oli melkein liian kamala kuvailtavaksi… Äkkinäinen ja helvetillinen välähdys antoi aavistuksen sen demonisesta ulkonäöstä, ikään kuin jotakin hevoseläimen piirteitä yhdistettynä johonkin inhimilliseen pahuuteen ja johonkin muuhun, joka ei ole tästä maailmasta. Sen kasvot olivat selvästi inhimilliset, mutta samalla äärimmäisen pahasti repeytyneet. Se oli ikään kuin antiikin tarustoissa esiintyvät kentaurin paholaismainen irvikuva. Suuntasin katseeni pois tuosta kammottavasta näystä, mutta toverini toimi mitä huomattavinta päättäväisyyttä ja rohkeutta osoittaen. Hän kohotti aseensa ja ampui ainakin kaksikymmentä laukausta kohti poispäin rynnivää olentoa heti tämän jälkeen. Minun hermoni sen sijaan pettivät ja lähdin juoksemaan pitkin kallioita, kunnes rysähdin maahan ja jäin siihen makaamaan. Suustani pursui sanoja, joita en ollut koskaan kuullutkaan… Mahdottomia lausua ja sisältäen äänteitä joita en voinut kuvitella. Se oli kuin eläimen ääntä… Minä lausuin ja manasin pelkoani tietämättä tarkoittaako se mitään ja jos tarkoitti, niin kutsuinko olentoa lähemmäs, vai mitä minä tein?


Löysin toverini pyörtyneenä nuotion jäänteiden viereltä. herätin hänet ja lähdimme yhdessä kulkemaan etsien olennosta jääneitä jälkiä. Löysimme sen ehkä liiankin pian makaamasta kalliolta etujalan polvilumpio murskana. Haimme kenttälapion jolla katkaisimme sen pään ja jalat. Lopuksi poltimme torson siihen mistä olimme sen löytäneet. Muut ruumiinosat hautasimme takapihalleni. Kohti itää, kuten toverini minua neuvoi tekemään.

Ja se olento sai minut, sillä se vei minun vapauteni elää muualla kuin suljetuissa huoneissa ja peitettyjen ikkunoiden takana. Minä en ole päivänvaloa varten olemassa, olen kuollut jo, ne saivat minut. Mitä te lääkärit luulette tekevänne? Auttavanne? Jos en ole lääkehumalassa koko ajan, niin minä en muuta tee, kuin yritä saada itseäni hengiltä. Eivät ne muuta halua, ne haluvat minun mieleni, henkeni tai vapauteni. Ne saivat vapauteni ja ne voittivat.

Tiedätkö sinä mitä minä näen silloin kun kuulet minun kirkuvani? Katso minua… Minä näen ruumiita. Satoja pienten sylilasten ruumiita. Minä näen sen kaiken silmien läpi, sen olennon silmien läpi jonka minä tapoin ja silvoin.

Sillä se halusi kuolla, se halusi päästä kotiinsa. Ja tiedätkö sinä saatanan lekuri mitä se tekee kotonaan? Monta tuhatta miljardia olentoa kirkuu ja huutaa jossakin ja minä kuulen ne kaikki. Minä kuulen ne nytkin. Se on kärsimyksen messu, vaimea ja kumea. Suoraan helvetistä.”

(Haastattelu loppui tähän tilanteeseen, sillä katsoimme että hoitajan oli aika antaa lääkitys, koska potilaan mieliala alkoi olla aggressiivinen.

Huomattavaa ja outoa oli se, että Reimannin katse oli valpas ja käytös johdonmukaista viimeisinä hetkinä, kun hän oli lopettanut varsinaisen kertomuksensa. Lääkityksen vaikutuksen ei olisi pitänyt myöskään mennä noin nopeasti ohi.)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Äpärä



Viestien lukumäärä : 6042
Join date : 18.11.2008
Paikkakunta : Her/His/Its'vanta

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   La Loka 24, 2009 10:36 pm

piti taas pikku outro väsätä ja se lähti lapasesta.

There was a man in his early forties, named Tom. He was a quiet, closed man, who dedicated his life in serving others.
For years he worked for a bigger multinational corporation, which I'll leave unnamed, for it is irrelevant. Tom found out, that because of the upcoming recession he was on the list of "sorry, but we have to let you go"'s and this got him quite upset
because he had done his work well for many years, and had built his possession from..well, pretty much from thin air.
He knew that the time of his not-so-volunteer resign was drawing near. He also saw these young, new managers taking his jobs little by little. Tom felt sloth. He felt rage. He felt frustration.
He felt resentment. He felt fury. He felt scared. He felt insecure.
But as a good employee, he kept his emotions inside.
They battered up. One day it all just bursts out.
Tom has had enough. He's working real late.His new, young,
healthy and vital manager stops by. He hates his smile. He hates his jokes. He hates his after-shave. But Most of all, he hates what the manager represents. new generation. Army of useless youths, stupid kids.He's standing on Tom's doorway, doing his stupid jokes,
laughing, smiling. Tom sees nothing, but red.
He takes the plastic bag of his trash can, and with a one swift move he raises, turns and punches his manager to the mouth.
Tom has fucking had enough. He pulls this young, healthy manager inside, and closes the door.
Manager, struck by complete surprise, is still unable to mumble a single word, for seeing his own blood is something he was not prepared to see. Suddenly he sees only blue. Tom has pulled the plastic bag over his head and is going to strangle
every single breath of life out of him.
The manager tries to hold him back, but it is too late.
Desperation takes over. He feels his lungs running out of air. He feels how his veins want to explode, when they have no oxygen to deliver it all around his young, healthy body.
He stops fighting. He chokes.
Tom sees what he has done. A homicide. Now there is no turning back. He knows exactly, what has to be done.
He has no kids, no one to give anything.
Everything seems so simple. So clear. Tom leaves his working spot the way it is, and drives home, with only one thing in his mind.This has to be done. He takes the spare canister of gas
from the trunk, and gets inside his house. House, because it has never felt like home. He, and the bitch-called-wife
Have lived there for nearly two decades, but now it all seems completely meaningless. He has never really loved his wife.
He has never loved anyone. What he has done he has done for...for what reason? Satisfaction he gets from kissing asses?
Probably. He walks the stairs up. He is smiling. The bitch is sleeping. She doesn't have to know about this. She does not
have to suffer the shame for Tom's sins. Tom spills gasoline allover his wife and their bed, but the bitch doesn't even open her eyes.
She seems so peaceful. Tom smiles and spills gas allover his house, but spares some for the final act.
He steps outside, and sets his house on fire. It catches the flame quite well. It is like an arch of everything Tom has ever done
It is a bridge to the past he can't stand. And it burns, burns, burns. Now, he raises the canister over his head and lets it's soak himself.
This is the first step in the road of zen. Purified mind. Now, Tom takes his lighter, and in a blink of an eye, he is an flaming human torch with no chance of survival. He is good as dead, but for the next two, painful minutes, he certainly knows he is alive.
He knows when it ends. He know when he is dead. When the pain is gone, he is gone too. He's waving his hands and screaming,
looking like a phoenix trying to take his final flight. But this phoenix, due the laws of gravity, is doomed to fail. It won't rise from the ashes. The flames will burn his carcass clean, make sure that there will be no more rebirths for this one bird that flew over the cuckoo's nest.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/cuttofuckingfit
Dave



Viestien lukumäärä : 4009
Join date : 12.02.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Kuopio

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   La Loka 24, 2009 11:40 pm

Ei nyt mitänkää haukkumis meiningillä mut mitenkä aina noissa lontoonkielisissä tarinoissa on joko Tom tai Johnny Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://ultrabrewtality.bandcamp.com/
Äpärä



Viestien lukumäärä : 6042
Join date : 18.11.2008
Paikkakunta : Her/His/Its'vanta

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Su Loka 25, 2009 12:19 am

Dave kirjoitti:
Ei nyt mitänkää haukkumis meiningillä mut mitenkä aina noissa lontoonkielisissä tarinoissa on joko Tom tai Johnny Very Happy

mä en tiedä muista, mutta tässä mun kyseisessä tarinassa siks, että kansien kuvien päähenkilö näyttää vähän tom waitsilta Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/cuttofuckingfit
Dave



Viestien lukumäärä : 4009
Join date : 12.02.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Kuopio

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Su Loka 25, 2009 12:33 am

Äpärä kirjoitti:
Dave kirjoitti:
Ei nyt mitänkää haukkumis meiningillä mut mitenkä aina noissa lontoonkielisissä tarinoissa on joko Tom tai Johnny Very Happy

mä en tiedä muista, mutta tässä mun kyseisessä tarinassa siks, että kansien kuvien päähenkilö näyttää vähän tom waitsilta Very Happy
No se on sentään hyvä ettei kuitenkaa Johnny Cashiltä näytä Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://ultrabrewtality.bandcamp.com/
Äpärä



Viestien lukumäärä : 6042
Join date : 18.11.2008
Paikkakunta : Her/His/Its'vanta

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Su Loka 25, 2009 6:48 am

Dave kirjoitti:
Äpärä kirjoitti:
Dave kirjoitti:
Ei nyt mitänkää haukkumis meiningillä mut mitenkä aina noissa lontoonkielisissä tarinoissa on joko Tom tai Johnny Very Happy

mä en tiedä muista, mutta tässä mun kyseisessä tarinassa siks, että kansien kuvien päähenkilö näyttää vähän tom waitsilta Very Happy
No se on sentään hyvä ettei kuitenkaa Johnny Cashiltä näytä Very Happy

koitin ensin, mut sillä nenällä se ei mahtunu cd-kansii Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/cuttofuckingfit
Äpärä



Viestien lukumäärä : 6042
Join date : 18.11.2008
Paikkakunta : Her/His/Its'vanta

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Marras 30, 2009 5:51 pm

mä oon viimeaikoina kirjottanu ihan vitusti kaikkea, ja mulle tuli ekaa kertaa elämässäni mieleen niinkin homo ajatus, että voisin alkaa vetää niitä spoken wordina, vaikka runojen lukeminen on musta aina ollut vitun kornia ja homoa. Mutta jos niitä tekis pienten biisien päälle, niin kaipa se olis vähän vähemmän homoa. Toivottavasti. Jos ei toimi, ja alan kattoa Liviä liikaa, lopetan kyllä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/cuttofuckingfit
Zyklon B



Viestien lukumäärä : 474
Join date : 06.10.2009
Ikä : 24
Paikkakunta : Kuusamo

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Marras 30, 2009 7:18 pm

Mä oon kirjottanu aivan jumalattomasti kaiken sortin kirjoitelmia, kouluun pääasiassa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Jepe666



Viestien lukumäärä : 3288
Join date : 24.07.2009

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Marras 30, 2009 7:38 pm

Äpärä kirjoitti:
mä oon viimeaikoina kirjottanu ihan vitusti kaikkea, ja mulle tuli ekaa kertaa elämässäni mieleen niinkin homo ajatus, että voisin alkaa vetää niitä spoken wordina, vaikka runojen lukeminen on musta aina ollut vitun kornia ja homoa. Mutta jos niitä tekis pienten biisien päälle, niin kaipa se olis vähän vähemmän homoa. Toivottavasti. Jos ei toimi, ja alan kattoa Liviä liikaa, lopetan kyllä.

Rapgrind. Laughing
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Äpärä



Viestien lukumäärä : 6042
Join date : 18.11.2008
Paikkakunta : Her/His/Its'vanta

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Marras 30, 2009 9:11 pm

itseasiassa tota räppi-ideaaki oon jo hetken aika pyöritelly, mut antaa sen nyt vielä muhia Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/cuttofuckingfit
Nistus rotta



Viestien lukumäärä : 3245
Join date : 30.11.2008
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ti Joulu 01, 2009 6:57 am

Tässä multa vuoden vanha novelli lukion äikäntunnille ku siellä vielä olin.

Tässä minä nyt sitten olen. Minut on juuri lukittu isoon mutta ahdistavaan selliini. Näen ympärilläni pienen vuoteen jossa tuskin mahtuu nukkumaan, likaisen peilin, kusesta ja paskasta peittyneen vessanpöntön sekä ruosteisen lavuaarin johon tippuu hanasta pieniä pisaroita vettä. Tässä samassa sellissä on selvästi ollut joku muukin aivan lähiaikoina.
- Jalmari Laakso! Olet tästä edespäin nimeltäsi vanki numero 88585!
Huutaa ruipelo vanginvartija kaltereiden takaa.
- Mikä on rikoksesi ,josta sinut on tuomittu 88585?
- Ryöstin Arnold’s - donitsipuodin läheltä Helsinkiä.
- Vai niin.. Eli tavallinen pikkurikollinen. Tuomio?
- 6 kuukautta.
- Selvä juttu.
Tämän jälkeen ruipelo vanginvartija kävelee seuraavalle sellille jossa on myös uusi asukas.
Tämän vankilan nimi tulee kuuleman mukaan siitä, että likinäköinen ja halvalla palkattu arkkitehti teki ”pienen” virheen suunnitellessaan tätä rakennusta - hän oli tehnyt kaikesta melkein tuplasti isompaa. Toki juopot ja halvat rakentajat huomasivat tämän mutta rakennuttaja luotti arkkitehtiin täysin eikä ei alkanut tarkistamaan asiaa. Jälkeenpäin huomattiin ettei selleihin voi sijoittaa ketään, koska kaltereiden välit ovat liian isot. Pienet ja laihat nistit sekä muut tavalliset luihut rikolliset luikertelisivat pakoon heti. Mutta myöhemmin huomattiin että ehkä kaikista lihavimmat tuomitut eivät pääsisi väleistä karkuun. Näinpä vankilanjohtaja risti vankilan nimellä Lihavien Rikollisten Koti eli LRK.
Useimmissa vankiloissa on kuntoilupaikat, jotta vangeille olisi jonkinlaista aktiviteettiä. Täällä niitä ei kuitenkaan ole sillä vankien ei haluta laihtuvan.
- 88585! Ylös haaveilemasta ja tule ruokailemaan.
Käskee se samainen luihu vanginvartija.
Menen ruokailusaliin, joka on äärettömän iso. Selailen ruokalistaa:
MAANATAI: hampurilainen
TIISTAI: pizza
KESKIVIIKKO: hampurilainen
TORSTAI: kebab
PERJANTAI: kebab
LAUANTAI: hampurilainen
SUNNUNTAI: pizza
(Joka ruokailulla lisänä myös Coca-Cola ja jälkiruokana donitsi)
’’Hyi helvetti’’ sanon melkein ääneen. Minunkin kaltaiselle henkilölle joka painaa 128 kiloa ja on 168 senttiä pitkä on tuo lista liikaa.
Ruokailun jälkeen, kun menin takaisin selliini, päätin, että pakenen vankilasta. ’’Minä kuolen, jos jään tänne’’, ajattelin. Eli päätin olla syömättä lihaa ruokailulla. En juo kuin omasta lavuaaristani ruostevettä. Kuntoilla en mutta voin tehdä kirjatilauksia ja tehdä kirjoista käsipainot. Öisin teen punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä vartijoiden silmien ulottumattomissa.
Neljän viikon jälkeen olin sopivan laiha. Vanginvartijat eivät huomanneet laihtumistani – onneksi. Eräs yö otin itse tehdyn hylkeennahkatakkini ja luikertelin sellistäni vankilan tiluksille. Vankila sijaitsee joen äärellä ja ainoa tie pois on uimalla joen yli.
Puin ylleni hyljetakkini ja aloin uimaan. Puolessa välissä jokea aloin kuulemaan laukauksia. Katsoin taakseni ja huomasin, etteivät laukaukset tule vankilalta. Sitten muistin: hylkeenpyydystysaika alkoi eilen ja näillä vesillä on paljon hylkeitä.
-Voi samperi! huusin, kun viereeni lensi iso metallinen harppuuna.
Lähdin uimaan niin nopeaa. kuin pystyin mutta yksi aselaukaus tuli ja osui minua jalkaan. En päässyt eteenpäin. Valuin jokea alavirtaan kovaa vauhtia.
Parin tunnin lipumisen jälkeen saavuin paikkaan johon oli kerääntynyt paljon kuolleita ja haavoittuneita hylkeitä. Siellä tapasin nykyisen vaimoni, Henna- hylkeen. Menin Hennan kanssa pian naimisiin ja sen jälkeen meille syntyi viisi lasta. Henna pitää pulleudestani, eikä häntä haittaa vaikka olen todella lihava. Henna ei tiedä totuutta minusta, että olen ihminen. Olen onnellinen isä nyt ja olen ja olen ylpeä lihavuudestani sillä siihen minussa ensin rakastuttiin.

joo-o :DDDDDDDD
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.facebook.com/nistikko
Äpärä



Viestien lukumäärä : 6042
Join date : 18.11.2008
Paikkakunta : Her/His/Its'vanta

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ti Joulu 01, 2009 11:34 am

ihan vitun hyväVery Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/cuttofuckingfit
Jepe666



Viestien lukumäärä : 3288
Join date : 24.07.2009

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ti Joulu 01, 2009 3:13 pm

hytky kirjoitti:
Tässä multa vuoden vanha novelli lukion äikäntunnille ku siellä vielä olin.

Tässä minä nyt sitten olen. Minut on juuri lukittu isoon mutta ahdistavaan selliini. Näen ympärilläni pienen vuoteen jossa tuskin mahtuu nukkumaan, likaisen peilin, kusesta ja paskasta peittyneen vessanpöntön sekä ruosteisen lavuaarin johon tippuu hanasta pieniä pisaroita vettä. Tässä samassa sellissä on selvästi ollut joku muukin aivan lähiaikoina.
- Jalmari Laakso! Olet tästä edespäin nimeltäsi vanki numero 88585!
Huutaa ruipelo vanginvartija kaltereiden takaa.
- Mikä on rikoksesi ,josta sinut on tuomittu 88585?
- Ryöstin Arnold’s - donitsipuodin läheltä Helsinkiä.
- Vai niin.. Eli tavallinen pikkurikollinen. Tuomio?
- 6 kuukautta.
- Selvä juttu.
Tämän jälkeen ruipelo vanginvartija kävelee seuraavalle sellille jossa on myös uusi asukas.
Tämän vankilan nimi tulee kuuleman mukaan siitä, että likinäköinen ja halvalla palkattu arkkitehti teki ”pienen” virheen suunnitellessaan tätä rakennusta - hän oli tehnyt kaikesta melkein tuplasti isompaa. Toki juopot ja halvat rakentajat huomasivat tämän mutta rakennuttaja luotti arkkitehtiin täysin eikä ei alkanut tarkistamaan asiaa. Jälkeenpäin huomattiin ettei selleihin voi sijoittaa ketään, koska kaltereiden välit ovat liian isot. Pienet ja laihat nistit sekä muut tavalliset luihut rikolliset luikertelisivat pakoon heti. Mutta myöhemmin huomattiin että ehkä kaikista lihavimmat tuomitut eivät pääsisi väleistä karkuun. Näinpä vankilanjohtaja risti vankilan nimellä Lihavien Rikollisten Koti eli LRK.
Useimmissa vankiloissa on kuntoilupaikat, jotta vangeille olisi jonkinlaista aktiviteettiä. Täällä niitä ei kuitenkaan ole sillä vankien ei haluta laihtuvan.
- 88585! Ylös haaveilemasta ja tule ruokailemaan.
Käskee se samainen luihu vanginvartija.
Menen ruokailusaliin, joka on äärettömän iso. Selailen ruokalistaa:
MAANATAI: hampurilainen
TIISTAI: pizza
KESKIVIIKKO: hampurilainen
TORSTAI: kebab
PERJANTAI: kebab
LAUANTAI: hampurilainen
SUNNUNTAI: pizza
(Joka ruokailulla lisänä myös Coca-Cola ja jälkiruokana donitsi)
’’Hyi helvetti’’ sanon melkein ääneen. Minunkin kaltaiselle henkilölle joka painaa 128 kiloa ja on 168 senttiä pitkä on tuo lista liikaa.
Ruokailun jälkeen, kun menin takaisin selliini, päätin, että pakenen vankilasta. ’’Minä kuolen, jos jään tänne’’, ajattelin. Eli päätin olla syömättä lihaa ruokailulla. En juo kuin omasta lavuaaristani ruostevettä. Kuntoilla en mutta voin tehdä kirjatilauksia ja tehdä kirjoista käsipainot. Öisin teen punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä vartijoiden silmien ulottumattomissa.
Neljän viikon jälkeen olin sopivan laiha. Vanginvartijat eivät huomanneet laihtumistani – onneksi. Eräs yö otin itse tehdyn hylkeennahkatakkini ja luikertelin sellistäni vankilan tiluksille. Vankila sijaitsee joen äärellä ja ainoa tie pois on uimalla joen yli.
Puin ylleni hyljetakkini ja aloin uimaan. Puolessa välissä jokea aloin kuulemaan laukauksia. Katsoin taakseni ja huomasin, etteivät laukaukset tule vankilalta. Sitten muistin: hylkeenpyydystysaika alkoi eilen ja näillä vesillä on paljon hylkeitä.
-Voi samperi! huusin, kun viereeni lensi iso metallinen harppuuna.
Lähdin uimaan niin nopeaa. kuin pystyin mutta yksi aselaukaus tuli ja osui minua jalkaan. En päässyt eteenpäin. Valuin jokea alavirtaan kovaa vauhtia.
Parin tunnin lipumisen jälkeen saavuin paikkaan johon oli kerääntynyt paljon kuolleita ja haavoittuneita hylkeitä. Siellä tapasin nykyisen vaimoni, Henna- hylkeen. Menin Hennan kanssa pian naimisiin ja sen jälkeen meille syntyi viisi lasta. Henna pitää pulleudestani, eikä häntä haittaa vaikka olen todella lihava. Henna ei tiedä totuutta minusta, että olen ihminen. Olen onnellinen isä nyt ja olen ja olen ylpeä lihavuudestani sillä siihen minussa ensin rakastuttiin.

joo-o :DDDDDDDD

Iha jees. Aika leffantuntune toi alku ja loppu onki jo enemmä fantasiaa. Laughing
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Naamapuinen



Viestien lukumäärä : 2195
Join date : 10.04.2009

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   To Joulu 03, 2009 3:02 pm

tallensin just sanoitusidean nimellä "homosisustajat" Shocked
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.myspace.com/gafband
Los Mehmet



Viestien lukumäärä : 1929
Join date : 09.03.2009
Ikä : 24
Paikkakunta : Wörld

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   To Joulu 03, 2009 6:01 pm

ei helvetti toi Hytkyn tarina Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy ihan kuningas hahahahahahha!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Nistus rotta



Viestien lukumäärä : 3245
Join date : 30.11.2008
Ikä : 26
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Joulu 07, 2009 9:55 am

Hullulta hullu tarina. Ei vaan tämäki on kirjotettu sillä tyylillä että ajatus josta tulee toinen ajatus ja niin edespäin Very Happy:D:D:D On mulla muitaki mutta niitä en löydä ja harmittaa!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.facebook.com/nistikko
Jepe666



Viestien lukumäärä : 3288
Join date : 24.07.2009

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ma Joulu 07, 2009 1:32 pm

Maailmanloppu tulossa,
ei enää kukaan elossa.
Jokaikinen tapettiin,
tätä maailmalta haluttiin.

Maailmanloppu,
2-0-1-2!
Maailmanloppu,
2-0-1-2!

Vuosi kakstuhattakakstoista,
maa täyttyy ruumiista.
Vuosi kakstuhattakakstoista,
ei oo toista mahdollisuutta.

Maailmanloppu,
2-0-1-2!
Maailmanloppu,
2-0-1-2!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Dave



Viestien lukumäärä : 4009
Join date : 12.02.2009
Ikä : 28
Paikkakunta : Kuopio

ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Ti Joulu 08, 2009 10:36 am

Jepe kirjoitti:
Maailmanloppu tulossa,
ei enää kukaan elossa.
Jokaikinen tapettiin,
tätä maailmalta haluttiin.

Maailmanloppu,
2-0-1-2!
Maailmanloppu,
2-0-1-2!

Vuosi kakstuhattakakstoista,
maa täyttyy ruumiista.
Vuosi kakstuhattakakstoista,
ei oo toista mahdollisuutta.

Maailmanloppu,
2-0-1-2!
Maailmanloppu,
2-0-1-2!
Tää kuulostaa siltä et joku kasari Tre-punk bändi ois tehny biisin, voin jo kuulla miten Lama tai Mellakka ääntäs nää sanat Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://ultrabrewtality.bandcamp.com/
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Kirjoitelmia   Tänään kello 6:01 am

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Kirjoitelmia
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Grindcore Finland :: For the Rats :: Lies-
Siirry: